tiistai 6. tammikuuta 2015

Tom Egeland: Liiton vartijat

Alkuteos: Paktens voktere (2007)
Suomentaja: Veijo Kiuru
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä:
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-279-000-2
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Bjørn Beltø -kirja
Peukku: ^^b

*Ankh. Tiwaz-riimu. Risti.
Kolme ikiaikaista symbolia.
Salaisuus, joka voi muuttaa maailmanhistorian.

Islannista löytyy ikivanha käsikirjoitus, Codex Snorri, jota alkaa tutkia omintakeinen arkeologi Bjørn Beltø. Arvoituksellinen teksti sisältää koodeja ja viestejä, jotka johdattavat Beltøn tutkimusmatkalle norjalaisten sauvakirkkojen ja egyptiläisten hautakammioiden kautta Vatikaanin salaisiin arkistoihin ja lopulta Dominikaaniseen tasavaltaan.

Beltø löytää todisteita arkaluontoisista tapahtumista, jotka on pidetty salassa satoja vuosia. Joku haluaa kuitenkin estää salaisuuden paljastumisen - keinoja kaihtamatta...*



Egelandilta on suomennettu kolme kirjaa, joissa kaikissa seikkailee arkeologi Bjørn Beltø. Itselleni tämä selvisi vasta siinä vaiheessa kun olin jo aloittanut lukemaan Liiton vartijat -kirjaa, joka tietysti on minun tuurillani näistä se viimeisin. Onneksi ainakin tämä kirja oli varsin itsenäinen teos, jonka lukemiseen ei aikaisempien kirjojen tuntemusta juurikaan tarvittu. Muutamia viittauksia ja hahmoja edellisistä kirjoista oli kyllä mukana, mutta niihin ei puututtu liikaa tai sitten tarvittava tieto selitettiin nopeasti ja tehokkaasti lukijalle.

Bjørn Beltø on hahmona mielenkiintoinen. Likinäköinen albiino, jolla on sitkeä halu selvittää salaisuuksia. Hänellä on myös suljetunpaikan kammo. Onneksi hän ei ole symboli-asiantuntija. Ja onneksi hän on seikkaillut kirjoissaan ennen Robert Langdonia...  Beltø todella vaikuttaa rehellisemmältä ja jotenkin hieman todellisemmalta kuin Langdon. Tosin tähän voi vaikuttaa se, että Egeland on kirjoittanut kirjan Beltøn näkökulmasta, minä muodossa. Mistä muuten yllätyin! Yleensä en kauheammin pidä minä-muotoisista kirjoista, mutta tästä pidin kovasti. Hyvä kun maltoin käsistäni laskea.

Liiton vartijat - vaikka onkin täysin fiktiivinen teos - vaikutti melkoisen uskottavalta. Tapahtumat tuntuivat todellisilta ja paikkojen kuvailuun on käytetty sopivasti aikaa. Asiat tapahtuvat väliin hätkähdyttävän nopeasti, väliin taas on aikaa parannella murtumia. Se on paljon realistisempaa kuin joissain kirjoissa oleva 24 tunnin häkellyttävä tapahtumanopeus. Myös hahmot ovat toden tuntuisia. Joskaan heidän persooniaan ei avata kovinkaan paljoa.

Tässä on kuitenkin mainio jännäri luettavaksi ihmisille, jotka pitävät merkillisten mysteerien ja symboleiden ratkomisesta. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumista. Itse ainakin aion jossain vaiheessa lukaista aikaisemmat suomennetut kirjat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti