Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-4743-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*Kun vanha äiti kuolee, voi olla näppärintä kääriä hänet mattoon ja rullata piiloon odottelemaan, että perintövero laskee. Se voi jopa olla äidin oma tahto. Jos työ ei suju, kannattaa palkata tehokas assistentti paikkaamaan omat virheet. Ystävän ylipaino-ongelmaan kannattaa tarttua tarmokkaasti, vaikka ystävä neuvoja kovasti vastustaisikin. Nykyään lihava kun on terveysriski koko yhteiskunnalle. Entä mitä pitäisi tehdä ruumiille, joka löytyy omalta työpaikalta - sen lisäksi, että soittaa vihjepalkkion toivossa iltalehteen? Onko olemassa minkäänlaisia ruumiin löytäjän käytösohjeita?
Maarit Verronen on tarttunut jälleen kerran aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta, kuten ihmisten moraalitajun sattumanvaraisuuteen, kilpailuvietin ylikorostuneisuuteen ja edes pienimuotoisen solidaarisuuden olemattomuuteen. Kertomusten piikki osuu selvästi yksilökeskeisyyttä korostavan elämäntapamme lieveilmiöihin, mutta silti niissä kytee myös toivon pilkahduksia. Joissakin saattaa lymyillä vielä ihminen, joka antaa kodittomalle purkkihernekeittoa ja ohikulkija, joka osaa soittaa hätänumeroon.*
Verrosen novellit ovat kutkuttavia ja ajatuksia herättäviä. Niissä on piikkiä ja särmää, joka varastaa lukijan huomion. Välillä ne tosin tuntuvat jopa liian uskomattomilta. Tulee tuntu, että voiko noin oikeastikin käydä. Ja sitten muistaa nykypäivän uutiset. Aivan hyvin mikä hyvänsä kokoelma novelleista voisi olla totta tai tapahtua. Novellikokoelma onkin kiintoisa katsaus siihen, mitä kaikkea yhteiskunnassamme voikaan tapahtua, jos sikseen on.
Novellit ovat miellyttävää luettavaa, sillä Verrosen tyyli kirjoittaa on kiintoisa. Hän kertoo kaiken olennaisen, luo mieleen kuvan, mutta ei siltikään paljasta liikaa. Lukijalle jää runsaasti tilaa ja vapautta muotoilla novellien hahmoja mieleisikseen ja luoda mieleensä puuttuvat palaset.
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 155
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-4743-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*Kun vanha äiti kuolee, voi olla näppärintä kääriä hänet mattoon ja rullata piiloon odottelemaan, että perintövero laskee. Se voi jopa olla äidin oma tahto. Jos työ ei suju, kannattaa palkata tehokas assistentti paikkaamaan omat virheet. Ystävän ylipaino-ongelmaan kannattaa tarttua tarmokkaasti, vaikka ystävä neuvoja kovasti vastustaisikin. Nykyään lihava kun on terveysriski koko yhteiskunnalle. Entä mitä pitäisi tehdä ruumiille, joka löytyy omalta työpaikalta - sen lisäksi, että soittaa vihjepalkkion toivossa iltalehteen? Onko olemassa minkäänlaisia ruumiin löytäjän käytösohjeita?
Maarit Verronen on tarttunut jälleen kerran aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta, kuten ihmisten moraalitajun sattumanvaraisuuteen, kilpailuvietin ylikorostuneisuuteen ja edes pienimuotoisen solidaarisuuden olemattomuuteen. Kertomusten piikki osuu selvästi yksilökeskeisyyttä korostavan elämäntapamme lieveilmiöihin, mutta silti niissä kytee myös toivon pilkahduksia. Joissakin saattaa lymyillä vielä ihminen, joka antaa kodittomalle purkkihernekeittoa ja ohikulkija, joka osaa soittaa hätänumeroon.*
Verrosen novellit ovat kutkuttavia ja ajatuksia herättäviä. Niissä on piikkiä ja särmää, joka varastaa lukijan huomion. Välillä ne tosin tuntuvat jopa liian uskomattomilta. Tulee tuntu, että voiko noin oikeastikin käydä. Ja sitten muistaa nykypäivän uutiset. Aivan hyvin mikä hyvänsä kokoelma novelleista voisi olla totta tai tapahtua. Novellikokoelma onkin kiintoisa katsaus siihen, mitä kaikkea yhteiskunnassamme voikaan tapahtua, jos sikseen on.
Novellit ovat miellyttävää luettavaa, sillä Verrosen tyyli kirjoittaa on kiintoisa. Hän kertoo kaiken olennaisen, luo mieleen kuvan, mutta ei siltikään paljasta liikaa. Lukijalle jää runsaasti tilaa ja vapautta muotoilla novellien hahmoja mieleisikseen ja luoda mieleensä puuttuvat palaset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti