sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Andrzej Sapkowski: Halveksunnan aika

Alkuteos: Czas pogardy (1995)
Suomentaja: Tapani Kärkkäinen
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 388
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-39752-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: The Witcher, Noituri 4
Peukku ^^b


*Ciri-prinsessa kantaa suonissaan haltiain verta, mikä tekee hänestä haluttua saalista sekä elävänä että kuolleena. Onneksi hän on saanut puolustustaitoiset joskin hieman riitaisat ottovanhemmat noituri Geraltista ja velhotar Yenneferistä.


On koettanut halveksunnan aika. Velhot mittelevät vallasta ja poliittinen tilanne kiristyy avoimeksi sodaksi. Ciri on pidettävä poissa sodan jaloista ja vihollisten silmistä, mutta omavaltaisuuttaan todistelevan teinitytön vahtiminen osoittautuu vaikeaksi - ja jopa vaaralliseksi. Kun Cirin ennenäyt saavat entistä uhkaavampia sävyjä, Yennefer ja Geralt joutuvat kohtaamaan katkeran menneisyytensä jättämät haavat.


Kursailemattoman fantasian ja hurtin huumorin ystäviä miellyttävä Noituri-saaga vakuuttaa aidolla, harmaan sävyissä piilevällä ihmisyydellään.*


Sapkowskin tyyli sen kun vahvistuu. Nyt siirtymät  paikasta ja ajasta toiseen sujuvat mutkattomammin ja varmemmin. Vaihdokset ovat pehmeämpiä ja isommat siirtymät ollaan rytmitetty paremmin. Harjoituksella on selvä vaikutus asiaan.


Jälleen on luvassa taisteluita ja huumoria, jota värittävät ihastuttavat dialogit. Vanhojen tuttujen hahmojen rivejä vahvistamaan astuu joukko uusia, joista osa vaikuttaa varsin mielenkiintoisilta. Heissä on tyyliä ja potkua. Ja jälleen salaisuuksien verhoja raotetaan vain nimeksi…


Neljännessä osassa todella tapahtuu. Velhot ja kuninkaat juonivat keskenään ja toisiaan vastaan. Useammallakin kuin yhdellä tuntuu olevan lusikka muutamassakin sopassa… Joskus tuntuu uskomattomalta, miten langat pysyvät kirjailijan käsissä! Niin ne kuitenkin vain pysyvät ja vilkkaat tapahtumat ja juonenkäänteet saavat lukijan yllättymään kerta toisensa jälkeen. Aivan kuten Geralt-reppanan, ainoan, joka tuntuu jossain määrin edes olevan rehellinen. Mitä se nyt sitten noiturin tapauksessa merkinneekään…

Turha varmaan enää mainita sitä, että olen koukussa. Ja pahasti. Hankala ylistää tätä sarjaa, joka on kyllä napannut minut mukaansa täysillä. Heti nappasin käsittelyyn nimittäin sarjan viidennen kirjan. Ottakaa muutkin tästä mainiota lukemista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti