lauantai 4. heinäkuuta 2015

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Alkuteos: Miecz Przeznaczenia (1993)
Suomentaja: Tapani Kärkkäinen
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 404
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36570-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: The Witcher, Noituri 2
Peukku ^^b


*”Kohtalon miekassa on kaksi terää. Toinen niistä olet sinä.”


Hän ei ole vaeltava ritari eikä kylmä ja aivoton tappaja. Geralt Rivialainen on noituri, palkkasoturi. Hän saa maksun surmaamalla majatalojen takapihoilla ja sammaleisten metsien siimeksessä lymyäviä mutantteja: uhrinsa psyyken kopioivia miimikoita, helmenkalastajia teurastavia merihirvioitä, kenties jopa kultaisen lohikäärmeen, jonka kuolema avaisi muutamille tien uuteen valtakuntaan.


Toisinaan hirviöt ja väärintekijät tuntuvat Geraltista läheisemmiltä kuin kukaan hänen toimeksiantajistaan. Kenties siksi vain muutama ihminen onnistuu läpäisemään hänen muukalaisuutensa panssarin. Unohtumattomin heistä on naispuolinen velho Yennefer, uskollisin naiskauneudelle perso trubaduuri Valvatti ja kohtalokkain vihamielisen metsän keskeltä löytyvä orpotyttö Ciri. Tuo takkutukkainen räkänokka haastaa Geraltin taidoissa, jotka tämä hallitsee heikoimmin.


Puolalaista THE WITCHER - NOITURI  -saagaa jatkava Kohtalon miekka tarjoaa fantasiaa vaativaan makuun. Syvät henkilökuvat, tarkkaan ladattu jännite ja vino huumori rikkovat lukemisen rajoja, ja Sapkowski taituroi tyylikkäästi erilaisten kirjallisten lajien ja hahmojen parissa. Palkittu Tapani Kärkkäinen suomentaa sarjaa puolankielisistä alkuteoksista.*


Sarjan toinen osa ei todellakaan jää jälkeen ensimmäiselle. Tämäkin teos koostuu lyhyemmistä tarinoista, jotka tällä kertaa kulkevat eteenpäin ilman varsinaista siivittävää taustatarinaa. Kuitenkin tarinoista syntyy varsin ehyt kokonaisuus, joka avaa hyvin lisää Geraltin hahmoa ja maailmaa, jossa tämä vaeltaa ammattiaan harjoittamassa.


Tarinat ovat jälleen vaikuttavia. Niissä on huumoria ja jännitystä. Taistelukohtaukset on kuvattu hyvin ja taidolla. Oikeisiin kohtiin on saatu herkkyyttä. Sapkowski taitaa kyllä sanan säilän käytön ja Kärkkäinen kääntää upeasti. Itselleni selvisi vasta tässä vaiheessa, että hän tekee käännökset puolankielisistä alkuteoksista eikä englanninnoksien pohjalta. Joten uskallan siis olettaa, että alkuperäistekstien tenho on säilynyt paremmin. Upeaa!


Sapkowskin luoma maailma avautuu paremmin tämän toisen osan jälkeen. Yhä enenevässä määrin ainakin itse joudun tarinan lumoihin. Niin hupaisalla tavalla kirjailija on hyödyntänyt oman maailmamme totuuksia ja satuja omiin tarkoituksiinsa. Ainakin aika monet sadut nimittäin joutuvat eräällä lailla lainaan tämän kirjan sivuille, osaksi legendoja ja balladeja.

Koska tämäkin teos on lyhyempien tarinoiden kokoelma, voi tähän tarttua hyvin vaikkei ensimmäistä osaa olisikaan lukenut. Viittaukset tarinoiden ja hahmojen kesken eivät ole liian vahvoja. Toisaalta taas suosittelen lämpimästi lukemaan teokset järjestyksessä, sillä siten maailma aukeaa paremmin ja siihen on helpompi tutustua. Ehdotonta luettavaa hyvän fantasian ystäville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti