perjantai 28. elokuuta 2015

Enki Bilal: 32. joulukuuta

Alkuteos: 32 Décembre (2003)
Suomentaja: Juhani Tolvanen
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 62
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-2860-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Sarajevo-tetralogia 2 / Hirviötetralogia 2
Peukku: ^^b


*NIKE
Jalkojemme juuressa räjähti miniatomipommi ja terassin sirpale murskasi nenäni (kolmannen kerran vuoden aikana)... Kaiken tämän hetken murto-osassa tapahtuneen olisi pitänyt panna minut varpailleni (jotka nekin olivat vaarassa). KAIKKI tämä vain KUTSUN vuoksi, mutta siitä kaikki alkoi…


AMIR
Puristin lujaa hänen ruumistaan ja tätä uutta antrasiitti-ihoa, joka oli suoraan painajaisistani. Puristin lujaa ja kauan. Kuin torjuakseni kaiken mielettömyyden.


LEYLA
Nike viipyi luolassa yhtä kauan kuin yhdeksän muutakin. Kuten yhdeksän muutakin, hän pyysi heti ulos tultuaan paperia ja kynän, ja kuten yhdeksän muutakin, hän uppoutui työhönsä tuntikausiksi. Ja kuten yhdeksällä muullakin, hänen ensimmäinen lauseensa oli kolmoiskysymys, miltei sanasta sanaan sama kuin toisillakin: “Mitä radiohiiliajoitus sanoo luusta ja ammuksesta? Mitä vertailu löytäjän aineistoon sanoo hautautuneesta luolasta? Milloin on 32. joulukuuta?”


Enki Bilalin albumit Hirviön uni ja 32. joulukuuta ovat kirjoja muistista, yksilön muistista, yhteisön muistista. Ne kertovat Nikestä, Leylasta ja Amirista, joita yhdistää syntymä sodan pirstomassa Sarajevossa. He kaipaavat toisiaan, he kaipaavat rauhaa, mutta sitä ei valtaa janoava maailma heille suo.*


Kakkosalbumi jatkaa tarinaa siitä, mihin ykkönen jäi. Kolme orpoa tahoillaan pyrkivät kohti toisiaan, siinä kuitekaan oikein onnistumatta. Tähän tosin vaikuttaa omilla kieroiluillaan herra Warhole, jolla on omat synkät taiteelliset suunnitelmansa maailman varalle…


Tässä albumissa tutustutaan jokaiseen kolmesta sankarista paremmin. Heidän kertomansa osuudet nimittäin avaavat hahmoja selvemmin lukijalle. Siitäkin huolimatta jäljelle jää joukko kysymyksiä ja uusia nousee esiin.

Väritys, piirtojälki ja tekstaus toimivat. Itse olen jokseenkin huvittunut siellä täällä lentelevistä tonnikaloista ja muista erikoisuuksista, joita kuvitukseen on lisätty. Ne ilmentävät mukavasti tilanteiden abstraktiutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti