keskiviikko 19. elokuuta 2015

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Alkuteos: The Picture of Dorian Gray (1891)
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25774-5
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Kirja, josta on tehty elokuva (39/50)


*Nuori Dorian Gray rakastuu muotokuvaansa ja myy sielunsa paholaiselle, jotta saisi pitää kauneutensa ikuisesti.


Dorian Gray toivoo, että vain hänen muotokuvansa vanhenisi. Toive toteutuu ja Dorian antautuu ystävänsä lordi Henryn opastuksella nautintojen metsästäjäksi, jonka kasvoihin moraaliton elämä ei jätä jälkeäkään. Muotokuva sen sijaan muuttuu päivä päivältä iljettävämmäksi, kunnes Dorian ei enää kestä katsoa sitä.


Hyytävän ajankohtainen kulttiklassikko uutena suomennoksena.


Oscar Wilde (1854-1900) oli aikansa kuuluisin näytelmäkirjailija ja häpeämätön keikari, joka eli skandalinkäryisen elämän.*


Eräällä tavalla tämä kirja oli minulle pettymys. Tietäen Wilden maineen, olisin odottanut siltä paljon enemmän. Tosin, ottaen huomioon kirjoitusajan, oli tässäkin varmaan enemmän kuin tarpeeksi kestettävää... Ja toisaalta se samalla oli mitä nautittavin lukukokemus.


Wilden tyyli kirjoittaa on mukaansatempaava. Hän jaarittelee ja selittelee, pohdiskelee ja pyörittelee asioita. Kertoo omalla hitaan kiihkeällä tavallaan ja vangitsee lukijan mukaansa. Kaikki kehkeytyy rauhassa ja jokaiselle asialle löytyy selitys, vaikka lukiessa saattaakin ihmetellä, että mitäs hittoa tässä nyt tämmöistä oikein jaaritellaan. Kaikella on kuitenkin oma merkityksensä, joka paljastuu ennemmin tai myöhemmin.


Juoni todella lähtee liikkeelle hitaasti. Pohjaa tunnutaan rakentavan lähes puolet kirjasta ja vasta lähellä loppua alkavat tapahtumat todella edetä. Lukijana tempauduin mukaan pohdintoihin ja filosofointiin ja odottamalla odotin, koska oikein alkaa tapahtua. Ja kun sitten lopulta tapahtui, olin vähän hämilläni. Mitä? Tässäkö tämä oli? - tuollaiset kysymykset heräsivät mieleeni. Ja todellakin olisin halunnut kuulla enemmän siitä, mitä kaikkea paheellista Dorian Gray oikein teki, enkä vain lukea, että hän on tehnyt jotain kamalaa ja hirveää ja niin paheellista. Nykylukijalle pelkkä vihjailu ja viittailu eivät oikein riitä.

Jos ei anna pelkän vihjailun, hitaasti kehittyvän juonen ja runsaan filosofoinnin häiritä, on tässä kerrassaan mainio klassikko luettavaksi. Kapari-Jatan suomennos ainakin on todella hyvä ja kirjan rauhallisuuteen nähden vauhdikas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti