sunnuntai 6. joulukuuta 2015

D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

Alkuteos: Lady Chatterley’s Lover (1928)
Suomentaja: Marja Alopaeus
Ilmestymisaika: 1989 (ko.painos)
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho
ISBN: 951-643-296-4
Muoto: Sid.
Peukku: q^^


*Lady Chatterley kuuluu maailman kiehtovimpien naisten joukkoon - naisten, jotka noudattivat sydämensä ääntä seurauksista piittaamatta. Kuten Anna Karenina, kuten KamelianainenLady Chatterleyn rakastaja onkin ilmestymisestään saakka leimattu vaaralliseksi, kielletyksi kirjaksi, jota oikeusjutut ja julkaisukiellot ovat saatelleet kaikkialla missä se on ilmestynyt - ja juuri siksi siitä tuli maailman kuuluisin eroottinen klassikko…


D.H. Lawrence kirjoitti kaikkiaan kolme eri versiota Lady Chatterleyn rakastajasta ennen kuin oli tyytyväinen tulokseen. Tämä romaani - kuten D.H. Lawrencen kaikki teokset on syvästi omaelämänkerrallinen ja tunnustuksellinen.


Teoksen miehinen päähenkilö, riistanvartija Mellors on kirjailijan omakuva kypsyysvuosilta. Seksuaalisuus nousee romaanissa keskeiseksi alkuvoimaksi, mysteeriksi, joka syvimmin yhdistää miehen ja naisen antaen elämälle tarkoituksen ja täyttymyksen. D.H. Lawrence itse sanoo skandaaliromaanistaan: >>Olen aina halunnut kuvata seksisuhdetta kallisarvoisena enkä häpeällisenä asiana ja tässä romaanissa olen vienyt näkemykseni pisimmälle.>>


Romaani on todellinen ylistyslaulu phallokselle, hedelmällisyydelle ja luovuudelle - impotenssin ja tunnekylmyyden vastakohtana. Alussa tapaamme onnettoman, kuihtuvan Lady Chatterleyn, jonka sotavammainen mies istuu halvaantuneena rullatuolissa.


Puhkeavan kevään, kukkaloiston ja luonnon heräämisen myötä Lady Chatterley kohtaa Paninsa - kartanon riistanvartijan ja kuin vastustamattoman luonnonvoiman yhteensaattamana heissä puhekeaa aistillisuuden hurma, intohimo joka johtaa vääjäämättä yhä syvenevään täyttymykseen…*


Lawrencen tyyli kirjoittaa on aika intensiivinen. Tekstiä tulee hengästyttävällä vauhdilla ja toisinaan pohditaan asioita melko syvällisessäkin hengessä. Miehen ja naisen välinen suhde tulee todellakin ruodittua tässä teoksessa melkolailla läpikotaisin.


Tärkeitä henkilöhahmoja kirjassa ei ole kovinkaan montaa, mutta lukija tulee todennäköisesti suhtautumaan heihin ristiriitaisesti. Niin hahmotkin tekevät. Esimerkiksi itsensä Lady Chatterleyn ajatukset ja tunteet miestään kohtaan muuttuvat todella radikaalisti kirjan alusta kohti sen loppua. Eikä hän ole ainoa, jonka mielipiteet muuttuvat. Kirjan edetessä kun paljastuu yhtä sun toista hahmoista ja heidän luonteistaan ja lisäksi lady itse alkaa puhjeta kukkaan.


Vaikka kirja onkin kirjoitettu kiinnostavasti, tuntuu se toisinaan raskaalta ja aavistuksen hankalatajuiselta. Ehkä nuo aikaisemmin mainitsemani pohdinnot menevät aivan omiin ulottuvuuksiinsa ja sotkevat lukijaa. Minulle ainakin tuli sellainen tunne, että jotkut pohdinnoista olisi voinut jättää mainiosti poiskin tarinan siitä mitenkään kärsimättä. Niillä kuitenkin ehkä halutaan eräällä lailla pohjustaa tapahtumia ja selitellä muutoksia. Pieni ja selvempi rytmitys tapahtumien kohdalla olisi myöskin ollut toivottavaa. Nyt samaan lukuun on ängetty paljon tapahtumia, jotka eivät aina täysin liity toisiinsa. Myös selvempi kappalejako olisi toivottavaa. Se helpottaisi lukemista, tekisi siitä vähän kevyempää. Nyt teksti on melko raskaslukuista jo ihan asettelullisista syistä.

Tunnustan, etten lopulta pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa. Mellorsin ja ladyn väliset kohtaukset ovat minusta teennäisiä, liian rakennettuja ruumiinosien nimeämisineen ja kukittamisineen. Enkä lopulta oikein tahtonut ottaa Mellorsista selvää. Hän jää liian etäiseksi. Lisäksi kirjan loppu jää omaan makuuni aivan liian avonaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti