keskiviikko 2. joulukuuta 2015

H. P. Lovecraft - August Derleth: Kauhun kynnys

Alkuteos: The Lurker at the Treshold (1945)
Suomentaja: Ilkka Äärelä
Ilmestymisaika: 1993 (ko.painos)
Sivumäärä: 191
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-18761-5
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Fan-sarja
Peukku: ^^b


*Ikivanha Billingtonin kartano Massachusettsin takametsissä on seissyt autiona jo sadan vuoden ajan, kun Ambrose Dewart päättää muuttaa sinne. Kartano on täynnä outoja arvoituksia: värillinen lasi-ikkuna tarjoaa Dewartille helvetillisiä välähdyksiä vieraista ulottuvuuksista, ja kirjasto on pullollaan mustaa magiaa käsitteleviä teoksia.


Dewart ei kuitenkaan vähästä säikähdä vaan jatkaa kartanon menneisyyden penkomista. Pian hänelle selviää, että Billingtonin kartanon alueelle on teljetty äärimmäinen pahuus, joka on jo pitkään odottanut vapauttajaansa. Dewartin vastentahtoisella avustuksella muinaiset voimat ovat ravistelemassa ajan ja paikan kahleita yltään…


Kauhun kynnys on hyytävä kauhuromaani, jonka August Derleth viimeisteli kuolleen oppi-isänsä H.P. Lovecraftin keskenjääneestä käsikirjoituksesta. Lovecraftin ja Derlethin tyyli on kuin jäänyrkki, joka hiljalleen vangitsee lukijan hyiseen puristukseensa.*


Kauhun kynnys ei todellakaan ole kauhua, joka mässäilisi verellä ja julmilla yksityiskohdilla. Toki ruumiita kertyy muutamia ja niitä on kohdeltu mitä julmimmilla tavoilla, mutta se ei ole pääasia. Uhrit, kuten heidän kohtalonsakin ovat vain faktoja, totuuksia, jotka kirjoittajat tuovat esille. Tämän kirjan hyytävyys johtuu tunnelmasta. Siitä, miten kertojat kuljettavat tarinaa vuorollaan eteenpäin.


Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisen kertoja on herra Dewart, joka selostaa saapumisensa ja tutustumisensa Billingtonin kartanoon. Hän myös kertoo tutkimuksistaan ja löydöistään. Toinen kertoja on edellisen serkku, jonka tämä kutsui avukseen. Stephen kuvailee paikkaa ja tapahtumia erilaiselta kannalta kuin Dewart ja paljastaa uusia asioita niin talosta kuin herra Dewartista. Kolmannen osan on kirjoittanut Arkhamissa asuvan tutkijan apulainen, joka opettajansa rinnalla pääsi seuraamaan tapahtumien loppuratkaisua. Kolme miestä, kolme erilaista kertojaa. Ja jokainen heistä tuo omia piirteitään tähän tarinaan.


Lovecraftin tyyli kirjoittaa on piinaavaa. Se pitää otteessaan ja väliin todella hyytää, mutta se ei ehkä ole kaikkein helpoimmin luettavia. Pitkät ja monipolviset virkkeet kun saattavat helposti saada lukijan hämilleen. Toisinaan saattaa jopa joutua lukemaan saman virkkeen muutamaankin kertaan ennen kuin sen koko merkityksen hahmottaa. Itseäni se ei kuitenkaan haitannut. Sen verran mielenkiintoista teksti on.


Lovecraftin maailma on vertaansa vailla. Kaikki oma mystinen mytologia, henkilöhahmot… Kaikki. Nautin suunnattomasti ihmisten puhetyyleistä, joita kirjassa on kuvailtu. Ne tuovat tekstiin eloa. Ja ainakin ne kohdat on helppo ymmärtää. Muutenhan kirjassa on hyvin paljon vihjailua, uhkailua ja pelottelua. Kauhun kerroin perustuu siihen, ettei koskaan kaikkea paljasteta vaan lukijalle näytetään vain silaus pintaa.

Pakko sanoa, että pidin tästä teoksesta huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin lukemastani novellikokoelmasta. En sitten ole varma siitä, onko syynä kertomuksen pidempi muoto vaiko se, että sen on viimeistellyt joku toinen. Pitänee taas jossain vaiheessa kokeilla Lovecraftia myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti