Alkuteos: Nineteen Minutes (2007)
Suomentaja: Tytti Träff
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 628
Kustantaja: Karisto
ISBN: 978-951-23-4964-7
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
*Yhdeksäntoista minuuttia voi muuttaa monta elämää. Iäksi.
Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään.
Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrallaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen? Kuka syytön? Miksi kukaan ei nähnyt lapsen hätää ajoissa?
Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia on äärimmäisen jännittävä ja koskettava lukuromaani, joka ilmestyessään nousi suoraan USA:n myyntilistojen ykköseksi.*
Tätä kirjaa ei uskoisi näin paksuksi. Se on äärimmäisen hyvin kirjoitettu ja päästää lukijan omaan maailmaansa, joka sekä järkyttää, että ihastuttaa.
Kirjassa seurataan tapahtumia useamman henkilön kannalta. Tuomari Alex, poliisi Patrick, Aleksin tytär Josie, kätilö Lacy ja monet muut saavat antaa äänensä tapahtumille jotka muuttivat heidän kaikkien elämän yhdeksässätoista minuutissa. Mikä parasta, lukija pääsee seuraamaan myös menneisyyttä. Hänelle näytetään, mitä kaikkea menneisyydessä onkaan tapahtunut. Näin hän pääsee pohtimaan sitä, miten ja mitkä tapahtumat ovat voineet johtaa siihen, että nuori poika alkaa ampumaan kavereitaan koulussa.
Picoultin tyyli kirjoittaa on koskettava ja ihmisläheinen. Hän tuntuu päästävän lukijan aivan hahmojensa iholle, mutta siitä huolimatta nämä onnistuvat säilyttämään tietyn salaperäisyyden niin hyvin, että lopussa mitä todennäköisimmin odottaa yllätys jos toinenkin. Teksti on koskettavaa ja lukija huomaa elävänsä siinä mukana. Sivu sivun jälkeen katoaa ja jotenkin loppu tuntuu tulevan aivan liian nopeasti vastaan.
Hahmot ovat ainakin suurimmaksi osaksi uskottavia. Heillä on motiivit ja elämät, jotka antavat heille ja heidän teoilleen merkityksiä. Joissain kohdin huomaa pohtivansa, voivatko ihmiset todella olla niin julmia toisilleen? Ikävä kyllä vastaus on tässä tapauksessa (ja kenties aivan liian usein muutenkin) kyllä. Ihmiset ovat julmia. Toiset tahtomattaa ja toiset tarkoituksella. Onneksi on olemassa sellainenkin voima kuin ystävyys.
Vaikuttava teos kouluampumisesta. Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti