keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Boris Pasternak: Tohtori Živago

Alkuteos: Доктор Живаго
Doktor Živago (1957)
Suomentaja: Juhani Konkka
Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)
Sivumäärä: 552
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-30-6452-2
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Runot suomentaneet Helvi Juvonen (3, 8-18 ja 20-25) ja Arvo Turtiainen (1-2, 4-7 ja 19)
Lukuhaaste 2016: 34. Keskustelua herättänyt kirja (12/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 17, 25, 32, 38, 39, 41, 42 ja 44


*Kun arvostettu neuvostoliittolainen lyyrikko ja klassisen kirjallisuuden kääntäjä Boris Pasternak julkaisi vuonna 1957 romaaninsa Tohtori Živago, se tuomittiin hänen kotimaassaan yltiöyksilöllisenä ja vastavallankumouksellisena teoksena. Länsimaissa se taas otettiin vastaan >>aikansa suurimpiin kuuluvana romaanina>> ja tekijälle myönnettiin sen johdosta Nobelin kirjallisuuspalkinto 1058.*


Tuntuisi siltä, että olen venäläisten kirjailijoiden kanssa eräänlaisessa viha-rakkaus-suhteessa. Toisaalta rakastan heidän tyyliään kirjoittaa. Siinä on jotain tenhoavaa, joka ainakin minut pitää otteessaan. Heillä on jotenkin erityinen tyyli esittää asiat ja kuvata maailmaa. Näin siis näiden muutaman vanhan klassikon kanssa joihin olen ehtinyt tutustumaan. Tähän vastapainoksi sitten asetetaan se, että kertomukset laajenevat ja harvoin keskittyvät ja pitäytyvät itse asiassa. Enkä tietenkään voi unohtaa sitä, miten vaikea kaikista hahmoista on pysyä kärryillä…


Kuten yltä voi päätellä, nappasi kirja minut mukaansa ja lumosi. Mutta kuten aikaisemmin Anna Kareninan kanssa, ei tämäkään kirja ole tarina pelkästään kirjan nimihenkilöstä. Tohtori Živagossa tarinaan liittyvät olennaisesti ihmiset hänen ympärillään ja maailman kuohuvat vaiheet, jotka heijastuvat suoraan tai joissain tapauksissa epäsuoremmin tohtorin elämään. Välillä tuntuukin siltä, että kirjan päähenkilöitä ovat poliittinen ilmapiiri ja laajan maan kansa, eikä arvon tohtorimme.


Värikkäästä ja moni nimisestä henkilö joukosta auttaa ylläpitämään selvyyttä kirjassa oleva nimiluettelo. Ilman sitä olisin itse ainakin ollut sekaisin kaikista puhuttelu- ja lempinimistä. Tosin kyllä taisin olla sekaisin vähän nyttenkin…

Kiinnostava kirja, joka herättää ajatuksia vielä nykyäänkin. Se on aikansa ja elämän kuvaus, joka tosin saattaa tuntua raskaalta luettavalta. Tähän kirjaan kannattaa keskittyä ja syventyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti