Alkuteos: Il nome della rosa (1980)
Suomentaja: Aira Buffa
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 733
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-41570-2
Muoto: Nid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2016: 6. Kirjastosta kertova kirja (31/50)
*Murhamysteeri ja eurooppalainen suurromaani
Englantilainen fransiskaanimunkki William Baskerville kutsutaan Italiaan järjestämään sovintoa paavin lähettiläiden ja kerettiläisyydestä syytetyn munkkiveljeskunnan välille. Mutta ennen kuin neuvottelut ehtivät kunnolla päästä käyntiin, luostarin asukkaat järkyttyvät aina uuden aamun valjetessa löytyvästä ruumiista…
Ruusun nimen tapahtumat sijoittuvat 1300-luvun benediktiiniläisluostariin. Teoksen kuvaamassa uskonnollisessa suvaitsemattomuudessa ja valtapoliittisessa juonittelussa on nähtävissä yhtymäkohtia meidänkin aikaamme.*
Minun on kyllä nostettava hattua edesmenneelle Ecolle. Hänen esikoisteoksensa Ruusun nimi on lähes maaginen lukukokemus, joka yltää monelle tasolle. Toisaalta se sisältää paljon kirjan tapahtuma aikaan sijoittuvaa hengellistä pohdintaa, joka tosin on osittain yhäkin varsin ajankohtaista. Toisaalta se taas on jännittävä ja yllättävä salapoliisitarina mielenkiintoisine ja välillä hyvinkin epäilyttävine hahmoineen, joita onkin tarjolla aikamoinen liuta. Hahmokatras tosin vähenee kirjan edetessä uusien kuolemantapauksien ilmetessä. Siitäkin huolimatta lukija saa toisinaan pinnistellä sen suhteen, kuka olikaan kukin ja mikä olikaan hänen asemansa luostarissa. Nämä varsin erilaiset ainekset on osattu yhdistää kiehtovasti toisiinsa. Suurimmaksi osaksi aikaa lukija ei pääse pitkästymään, vaikka itse joitain hengellisimpiä pohdintoja olisinkin voinut lyhentää.
Vaikka hivenen mangunkin tekstin paikoittaisesta etenemättömyydestä, ovat nämä pohdinnot ja keskustelut kuitenkin itse kirjan juonen kannalta merkittäviä. Niistä saa yllättävän hyvin vihjeitä mysteerin ratkaisuun, jos jaksaa olla tarkkana. Tarkkuutta kirjan lukeminen voi muutenkin vaatia, sillä Eco on laittanut kertomusta ylös kirjoittavan Adsonin ilmaisemaan itsensä keskiaikaiseen tyyliin, tahtoo siis sanoa, jokseenkin hankalasti nykylukijan kannalta. Korulauseita ja monipolvisia ilmauksia on siis luvassa, joten teksti ei ole kaikkein nopealukuisinta. Tämän ei pidä kuitenkaan antaa pelästyttää, alkutotuttelun jälkeen lukeminen alkaa sujumaan helpommin ja Ruusun nimi on todella kokeilemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti