Alkuteos: ?
Toimittaja: Toni Edelmann
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 62
Kustantaja: LIKE
ISBN: 951-578-913-3
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 27. Kotipaikkakuntaani liittyvä kirja (13/50)
*Vuorelan väkevät luontokuvaukset ja kyky kullata harmaa arki ovat edelleen elinvoimaisia. Osuvasti on sanottu, että hän kirjoitti suomalaisen maiseman eläväksi.
Toni Edelmann on koonnut Einari Vuorelan runoja kokoelmaksi asti ja myös säveltänyt niitä sekä kuoroille, että yksinlaulajille. Edelmannille matka Vuorelan sielunmaisemaan on ollut myös paluuta oman lapsuuden onnen ja rauhan satumetsään, jossa surunkin hetkellä löytää lohdutuksen.*
Kauniita ja kuvaavia runoja. Näistä todella heijastuu suomalainen luonto ja sen tuntu. Kiintoisaksi teoksen tekee se, että ilmeisesti Vuorela ammensi innoitustaan Keuruun metsistä, eli kohtalaisen läheltä lapsuuteni paikkoja Jyväskylän läheisyydessä. Keski-Suomen metsät ovat kauniita ja minulle rakkaita.
Minusta runot sopivat mainiosti myös vähemmän runoutta harrastaneille. Ne ovat nimittäin enemmän kuin pieniä kertomuksia, katsauksia hetkiin. Lukijan ei tarvitse ymmärtää riimejä, sillä niitä ei ole. Tarvitsee vain astua tunnelmaan ja antaa sen viedä mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti