lauantai 17. kesäkuuta 2017

Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu

Alkuteos: What Belongs to You (2016)
Suomentaja: Juhani Lindholm
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 216
Kustantaja: Nemo
ISBN: 978-952-240-348-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole (37/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 18, 23, 39, 42, 47 ja 49

*Hiostavan kuumana syyspäivänä amerikkalainen miesopettaja astuu yleiseen käymälään Sofian Kansallisen kulttuuripalatsin alakerrassa Bulgariassa. Siellä hän tapaa Mitkon, nuoren karismaattisen katujen kasvatin, ja ostaa tältä seksiä. Seuraavien kuukausien aikana hän palaa Mitkon luo yhä uudelleen, ja heidän suhteensa tiivistyy aina vain intiimimmäksi ja vaarallisemmaksi.

Kaipuun ja tuskan ristipaineissa kaukaisen vieraan on kohdattava oma ahdistava historiansa: aiemmat kokemukset halusta, lapsuus ja varhaisnuoruus Yhdysvaltojen eteläosissa, missä homous sulki ihmisen kaiken ulkopuolelle. Menneisyydellä on hämmentäviä yhtymäkohtia maahan, jossa hän nyt asuu ja jonka kauneus ja murheellinen kääntöpuoli avautuvat aivan uudella tavalla hänen tutustuessaan Mitkoon, osattomaan ja hyväksikäytettyyn mutta lujatahtoiseen luonnonlapseen.

Kaikki mikä sinulle kuuluu on häikäisevä, tiheätunnelmainen esikoisromaani halusta ja sen seurauksista. Garth Greenwell on luonut runollisen ja aistillisuudessaan unohtumattoman tarinan siitä, kuinka menneisyys ja kulttuuri, sukuhistorian arvet ja häpeä voivat muokata ihmistä ja määrittää sen, miten ja ketä hän rakastaa.*



Jotkut ovat jo ehtineet kehumaan ja ylistämään tätä esikoisteosta. Itse huomaan olevani ainakin vähäsen vastarannalla. Teos jätti minut nimittäin lopulta hivenen kylmäksi.

Kirjan kieli on kaunista. Välillä virkkeet ovat jopa runollisen kauniita ja niissä on tunnetta. Toisaalta osa lauseista on tuhottoman pitkiä ja joskus tuntuu kuin se lopullinen ajatus olisi kadonnut kesken. Aivan kuin tekstiä olisi vielä vähäsen pitänyt hioa ennen kuin se saavuttaisi sen viimeisen muotonsa. Tekstin hahmottamista vaikeuttaa myös se, että kertoja kertoo asiat “vähän miten sattuu”. Välillä ollaan muistoissa kauempana, välillä lähempänä ja joskus en oikein tahtonut ymmärtää sitä, miten koko muisto edes liittyi mihinkään. Ellei nyt sitten melkoisen aasinsillan kautta.

Vaikka kertoja kertoo itsestään ja todella intiimeistä asioista, jää hän kaikesta huolimatta minulle etäiseksi. Hän ei kaikesta rohkeudestaan huolimatta uskalla päästää lukijaa aivan iholleen vaan pitää tämän käsivarren mitan päässä. Eihän hän nimeä muita kuin Mitkon. Omat sisaretkin ovat vain viittauksia ison alkukirjaimen muodossa…

Ja Mitko sitten. Ehkä riittää, jos totean, että rakkaus todella on sokea ja kaiken salliva jos sikseen tulee. Minua Mitko vain ärsytti, ahdisti ja inhotti. Monesti minun teki mieli paukuttaa kertojaa päähän ja kiljua, että eikö tämä näe totuutta? Mutta ei. Kai se rakkaus vain sokaisee meidät toisten virheiltä ja sallii näille vaikka mitä. Minua se ei lämmittänyt.
Kaiken kaikkiaan Kaikki mikä sinulle kuuluu on ajatuksia herättävä ja kiinnostava teos. Sääli, että nyt itse lähinnä raivostuin kertojalle ja Mitkolle. Ehkä kirja avautuisi paremmin toisella lukemisella, tai jos sen olisi lukenut hitaammin. Sanoisin kuitenkin, että tähän kirjaan kannattaa tutustua. Siinä on erilaisen elämän makua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti