tiistai 1. elokuuta 2017

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä

Alkuteos: A God in Every Stone (2014)
Suomentaja: Raimo Salminen
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 384
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9630-5
Muoto: Sid
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 33. Kirja kertoo Intiasta (2: 1/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 5, 6, 12, 15, 20, 23, 34, 39, 40, 47

*Vivian Rose Spencer, nuori englantilaisnainen, haluaa osoittaa kykynsä arkeologina. Ensimmäisen maailmansodan alkumetreillä hän joutuu kuitenkin tasapainoilemaan velvollisuuksien ja intohimojen välillä: hoivatako haavoittuneita sotilaita vai murenevia patsaita? Vivian jättää Englannin ja lähtee yksin matkalle Aasiaan. Junamatkalla Peshawariin hän tapaa pataani Qayyum Gulin.

Qayyum on menettänyt silmänsä taisteltuaan länsirintamalla Ypresissä Britannian lipun alla - maan, jossa ei ole koskaan edes käynyt. Qayyum opettaa kotona Peshawarissa pikkuveljelleen Najibille, etteivät englantilaiset tosiasiassa ole heidän ystäviään. Samaan aikaan Najib lumoutuu Vivianin opastuksella muinaishistoriasta ja maasta jalkojensa alla. Vuosien päästä taistelu Intian vapaudesta, kadonnut muinaismuisto ja muuan vihreäsilmäinen nainen kietovat heidän kohtalonsa jälleen arvaamattomalla tavalla yhteen.

Jumala joka kivessä kuljettaa lukijaa Aasiasta Eurooppaan ja takaisin, halki aikojen, suoraan kaatuneiden imperiumien sydämeen. Se muistuttaa siitä, kuinka jokaisella on paikkansa historian kaaoksessa ja ettei katoaminen merkitse unohtumista.*



Jumala joka kivessä on monitasoinen kertomus, jossa tapahtumat ja todellisuus paljastuvat useamman kertojan kautta ja vähitellen. Siinä missä ensin ihmetellään joitain tapahtumia toisen kertojan kannalta, paljastaa pian seuraava sen, miten asiat ovatkaan menneet. Näin ollen lukijan ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että jokin asia on varmasti juuri kuten hänelle on kerrottu. Todellisuus voi vielä muuttua.

Shamsien kerronta on polveilevaa ja värikästä. Sen lämminhenkisyys ottaa omakseen ja luo piirin, jonka sisälle on helppo uppoutua. Historiallisia tapahtumia on käytetty taidokkaasti hyväksi, muttei mitenkään vakavalla otteella. Vaikka osa tapahtumista on kauheita, jopa julmia, on ne kuvattu hyvin. Julmuuksilla ei mässäillä, ne ovat vain osa elämää, tapahtunutta. Osa historiaa.

Kaunis ja koskettava tarina menneisyydestä, joka pyrkii tavoittamaan nykypäivän. Tarina siitä, miten valinnat vaikuttavat elämään ja voivat muokata tulevaisuudesta aivan toisenlaisen kuin mitä olimme toivoneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti