torstai 19. lokakuuta 2017

Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan

Alkuteos: The Gate to Women’s Country (1988)
Suomentaja: Jukka Jääskeläinen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 336
Kustantaja: Karisto
ISBN: 951-23-2707-4
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta (2: 38/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 4, 6, 12, 23, 26, 31, 34, 39, 47 ja 50

*Portti naisten maahan kertoo nykyisen kulttuurin raunioille nousseesta futuristisesta yhteiskunnasta, jossa miesten ja naisten kulttuurit kehittyvät erilaisina ja erillään.

Vertauskuvallinen tarina asettaa kyseenalaisiksi nykymaailmaa hallitsevat miehiset myytit ja esittää vakuuttavasti, miten toisenlainen olisi naisten inhimillisemmillä ehdoilla toimiva yhteiskunta.

Tepperin feministinen näkemys sukupuolten rooleista on mielenkiintoinen lisä moni-ilmeiseen tieteiskirjallisuuteen.*



Portti naisten maahan on kirja, jota ystäväni suositteli minulle. Eikä suotta. Alun hitaan käynnistymisen jälkeen maltoin tuskin laskea sitä kädestäni ja halusin vain päästä eteenpäin ja tietää, miten oikein lopulta kaikille kävikään.

Kirja ei oikein avaa sitä, miten nykyiseen tilanteeseen ollaan jouduttu. Vasta lopussa menneisyyttä valotetaan enemmän ja asioita selvitellään. Muuten lukija joutuu kasvamaan ja elämään samanlaisessa uskossa ja tiedossa kuin päähenkilö Slavia. Slavia taas elää ja kasvaa menestyneen äitinsä ja oikukkaan isosisarensa varjossa, sekä tietenkin naisten historian, jota mukana kulkeva näytelmä hienosti kuvastaa.

Tarina on kerrottu kahdella tasolla. Toisaalla eletään nykypäivää; Slavia on jo aikuinen ja hänellä on aikuisuuden pelot, toiveet ja haaveet. Hän tietää jo totuuden. Toisaalla taas kerrotaan nuoresta Slaviasta ja hänen varttumisestaan kohti aikuisuutta. Kolmannen palan kirjaan antaa näytelmä vuorosanoineen.

Naisten maan maailma on meille jokseenkin tuttu. Se noudattelee antiikkisia tapoja ja perinteitä, paljon tietoa ja taitoa on kadonnut. Mutta vastapainoksi heillä on jotain, mitä meillä ei ole. Maailma on selvästi melko mustavalkoinen, paljoa harmaata siellä ei ole. Ainakin näin aatteellisessa mielessä, mutta ei siellä tarvitsekaan olla. Yksi katsantokanta maailmaan, jollainen siitä voisi joskus tulla. Tämä laittoi ajattelemaan, mutta samalla viihdytti. Pidin tästä tulkinnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti