tiistai 19. joulukuuta 2017

Charles Dickens: Suuria odotuksia I

Alkuteos: Great Expectations (1860-1861)
Suomentaja: Alpo Kupiainen
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 263 ja 264
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-924-5
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
Huom: saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 17, 20, 23, 32, 34, 39 ja 47

*Charles Dickensin kaksiosainen satiirinen romaani Suuria odotuksia kertoo köyhän orpopoika Pipin kasvutarinan. Kirja on julkaistu aikaisemmin myös nimellä Loistava tulevaisuus.*






Ensimmäinen osa keskittyy Pipin lapsuuteen ja varhaiseen nuoruuteen. Se esittelee orvon, sisarensa ja tämän miehen kasvattaman pojan, josta on määrä tulla seppä. Se kertoo, kuinka poika törmää sattumien kautta tylyyn ja ylpeään Estellaan, jonka on kasvattanut kaltoin kohdeltu neiti Havisham. Se kertoo, kuinka kohtalo tuokin Pipin elämään suuria odotuksia tulevan rikkauden muodossa, vaikkakin tämän odottamattoman onnen ehdot ovat oudot.

Dickens on taitava tarinankertoja. Hän osaa pitää lukijan mielenkiintoa yllä pitkissäkin kertomuksissaan, joissa asiat etenevät todella verkkaista tahtia. Tälläkin kertaa Pip ja hänen elämänsä etenevät hyvin hitaasti, vailla minkäänlaista kiirettä mihinkään. Nyt vain en saa itseäni pitämään kirjasta. En sen paremmin henkilöistä kuin vielä ainakaan juonestakaan.

Kirjan henkilöhahmot tuntuvat nimittäin kaikki pöljiltä. Ehkä tämä johtuu siitä, että kertojana Pip itse on melko… itsekeskeinen ja kyvytön näkemään, että vika voisikin olla hänessä eikä muissa. Hän olettaa ja haaveilee vaikka mitä ilman kummempia perusteita ja kohtelee toisia välillä tylysti ilman syytä. Pitäisin häntä hyvin epämiellyttävänä nuorena miehenä jos häneen törmäisin. Eivätkä hänen suuret odotuksensa ainakaan hänen luonnettaan parantaneet…

Juoni taas… Kirja alkaa jännittävästi. Pieni poika törmää suolla karanneeseen vankiin. Kiintoisa avaus, mutta sitten tapahtuu varsin karu paluu arkeen. Vangit jäävät kiinni ja Pipin ja muiden elämä osoittautuu aika yksitoikkoiseksi. Ellei oteta huomioon omalaatuista neiti Havishamia, joka syystä tai toisesta haluaa Pipin luokseen leikkimään ja saa yhdessä kasvattityttärensä Estellan kanssa Pipin haaveilemaan paremmasta elämästä. Loppu tätä ensimmäistä osaa onkin sitten kertomusta siitä, kuinka Pip ensin päätyy Joen oppipojaksi ja kuinka hän on tyytymätön tähän osaansa. Ja kuinka onni sitten potkaiseekin ja Pipistä aletaan kasvattaa tuntemattoman hyväntekijän rahoituksella herrasmiestä.

Toivon todella, että toinen osa on mielenkiintoisempi ja Pip osoittaisi edes jonkinlaista järkeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti