torstai 7. joulukuuta 2017

R. A. Salvatore: Tuhat örkkiä

Alkuteos: The Thousand Orcs (2002)
Suomentaja: Mika Renvall
Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)
Sivumäärä: 405
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-887-292-9
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Metsästäjän miekat -trilogia #1 / Forgotten Realms
Peukku: q^^
Huom: Lue Pimeyden polut -trilogian jälkeen
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 12, 20, 21, 23, 31, 32, 37, 39 ja 47

*Yksi musta haltia. Tuhat örkkiä.

Drizzt Do’Urden ei ole taistellut yksin pitkään aikaan. Samaan aikaan kun hänen ystävänsä ovat verenhimoisten örkkien saartamina on Drizzt omillaan jääjättiläisten kynsissä. Heidän kaikkien kohtalo on veitsen terällä.

Uusi trilogia, Metsästäjän miekat, alkaa.*



Uuden trilogian ensimmäinen kirja vaikuttaa lupaavalta. Siinä on upeita taistelukohtauksia sellaisten faneille, mutta se myös menee syvemmälle hahmoihin ja avaa maailmaa enemmän. Drizzt ystävineen joutuu nimittäin kohtaamaan monia kysymyksiä, jotka ovat jo pitkään pohdituttaneet ainakin minua lukijana. Tästä hyvänä esimerkkinä sankarijoukon rotujen väliset eliniänodotukset. Kuolema ja sen mahdollisuus kun liippaavat todella, todella läheltä tällä kertaa… Kukin sankareista pääsee pohtimaan asioita omalta kantiltaan, eikä se ole mitenkään helppoa tai selvää kenellekään heistä.

Taisteluiden ja pohdintojen takana maailma ympärillä jatkaa menoaan ja on kasaamassa varsin isoja ongelmia yhteen. Örkit ja jääjättiläiset suunnittelevat omiaan, mutta samaan aikaan Mihtrilsalin naapurustossakin on kuohuntaa. Kilpaileva Mirabar on kovasti sitä mieltä, että heitä on kohdeltu väärin ja sekös saa sen väestön väliset sisäiset ristiriidat nousemaan pintaan. Politiikkaa, joka epäilemättä vielä tuo monia jännitteitä esille myöhemmin, on siis luvassa.

Ja jottei kaikki menisi turhan vakavaksi, ovat mukana pitkästä aikaa ihanat kääpiöveljekset Ivan ja Pikel. Jääräpäinen Ivan ja tämän duiduli-veli Pikel ovat minusta ihastuttava kaksikko, joiden seikkailuja ja toilailuja on mahtava seurata.

Tarina liikkuu siis todella monella tasolla, mutta siitä huolimatta tasapaino niiden suhteen on onnistuttu säilyttämään melkoisen hyvin. Pitkästymään ei pääse, ja tapahtumat etenevät. Ehkä lopussa kaikki tuntuvat kuitenkin tekevän turhan hätäisiä johtopäätöksiä, mikä hieman laskee kirjan tasoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti