perjantai 6. huhtikuuta 2018

Sjón: Skugga-Baldur

Alkuteos: Skugga-Baldur (2003)
Suomentaja: Tuomas Kauko
Ilmestymisaika: 2005 (ko.painos)
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Like
ISBN: 952-471-594-5
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2018: 17. Käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa (20/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 24
Lukulistalta: 11

*Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 2005

Lauantaina 17. Huhtikuuta 1868 suuri purjelaiva haaksirikkoutuu Reykjanesin edustalle. Laivan toiselta kannelta, kalanmaksaöljytynnyreiden keskeltä, löytyy pieni surkea olento. Tytön nimi on Abba, ja hän osoittautuu jälkeenjääneeksi.

Kasvitieteilijä Friðrik B. Friðjónsson ottaa tytön hoiviinsa, ja he elelevät yhdessä miehen vanhempien
maatilalla tytön kuolemaan asti. Kun Friðrikin ja paikallisen papin Baldur Skuggasonin välille
kehkeytyy riita, paljastuu ettei Baldur olekaan sitä miltä päällisin puolin näyttää.*



Tekipä hyvää palata Sjónin kirjojen pariin. Pidän nimittäin kovasti hänen runollisesta tavastaan
kertoa asioita. Tekstistä näkee selvästi hänen menneisyytensä musiikin saralla. Ja se on hyvä asia.

Kirja on jaettu muutamaan osaan, joiden kautta tarina ja ennen kaikkea sen tausta paljastuvat
lukijalle. Jota hyvin hämää jokseenkin harhaanjohtava takakansiteksti. Ensimmäinen osista kun on
metsästäjän ja ketun kisailua lakeuksilla. Toisessa osassa eletään “nykyaikaa”, jossa tapahtumien
tämänhetkinen tilanne selviää. Kolmannessa taas palataan metsästäjään ja tämän saaliiseen.
Lopuksi vielä paljastetaan salat.

Mystillisiä kuvauksia on tarjolla, eikä helpolta vaikuttava tarina äkkiä olekaan enää helppo. Se
meneekin yllättäen syvemmälle ihmisyyteen ja siihen, mitä kaikkea ihminen onkaan valmis
tekemään saavuttaakseen tavoitteensa. Surullista on se, että tässä kohtaa suurimmaksi uhriksi
joutuu viaton Abba.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti