Alkuteos: About a Boy (1998)
Suomentaja: Jukka Jääskeläinen
Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)
Sivumäärä: 352
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-23331-5
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2018: 19. Kirja kertoo vanhemmuudesta (34/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 22, 32, 33, 34, 46 ja 47
*Mitä tapahtuu kun lapsellinen tyhjäntoimittaja ja pikkuvanha kaksitoistavuotias ystävystyvät?
Will Freeman, 36, ei ymmärrä lapsia eikä varsinkaan sitä, miksi ihmisillä on niin kova hinku hankkia niitä. Hän pärjää loistavasti muodikkaassa ja leluttomassa asunnossaan, jonka hän on muun omaisuutensa ohella hankkinut isänsä kirjoittaman kauhistuttavan joululaulun tuomilla tuloilla.
Yksinhuoltajaäideistä Will kyllä pitää, koska hänen mielestään he ovat niin kiitollisia jokaiselle heidän elämäänsä astuvalle kaksilahkeiselle, että jopa Will käy heidän silmissään ihannemiehestä. Luikerrellakseen helpommin yksinäisten äitien elämään Will keksii itselleen kuvitteellisen pojan, jonka alituinen poissaolo vaatii yhä merkillisimpiä selityksiä.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu 12-vuotias Marcus, jonka elämää hankaloittavat masennusta poteva hippiäiti, väärät vaatteet, epämuodikkaat hiukset ja peritty mieltymys Joni Mitchellin musiikkiin. Onneksi pikkuvanha Marcus näkee aikuistumista karttelevassa Willissä pelastustien kiusaajiensa kourista. Kun kerran Will tietää kuinka nuoret pukeutuvat ja että Kurt Cobain ei pelaa Manchester Unitedissa, miksei Marcus käyttäisi häntä hyväkseen?*
Poika on hivenen erilainen kirja vanhemmuudesta ja kasvamisesta. Se on kerrottu kahden hyvin erilaisen persoonan kautta. Marcus on hiljainen ja ujo 12-vuotias, joka on joutunut muuttamaan ja aloittamaan uudessa koulussa, jossa hän ei tietenkään sopeudu joukkoon. Will taas on elämässään ilman päämääriä kulkenut miekkonen, joka ei ole koskaan aikaisemmin ottanut mitään vakavasti. Näiden kahden tiet kuitenkin kohtaavat ja kuin sattuman kautta heidän välilleen muodostuu side, jonka itse laskisin tietyllä tapaa “vanhempi-lapsi-suhteeksi”. He eivät ole sukua toisilleen, mutta toisistaan he löytävät turvaa ja rohkeutta. Eivät kaikki vanhemmuussuhteet ole vereen kirjoitettuja.
Hornbyn kirja on hauskasti kirjoitettu. Vaikka jotkut sen aiheet ovat vakavia, on ne osattu käsitellä hyvin ja kirjaan ladottu huumori keventää niitä sen verran, että kokonaisuudessaan Poika on aika humoristinen tapaus. Itselleni se ainakin tarjosi viihtyvyyttä ja hupia ja muutamia hyviä nauruja. Oivaltava kirja, jossa ehkä miespuolisen kirjoittajan näkemys perheeseen, yksinhuoltajuuteen ja lapsen kasvattamiseen antaa sille omintakeisen ja erilaisen leiman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti